Lyhytterapiamatkani lähtöviivoilla

Marraskuun lopulla iso työ tuli maaliin, kun tahkoin 1,5 vuotta ja 60 opintopistettä ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi.

Matka oli vaiheikas ja vuoristoratamainen. Oma henkinen kasvuni oli voimakasta ja ratkaisukeskeisten työkalujen sisäistämisen vaikutus omiin ajatuskulkuihini oli yllättävä ja odottamattoman iso. Projektinhallinnan osaajasta tuli vieläkin ratkaisukeskeisempi myös persoonana.

Terapiakentästä minulla olisi paljon sanottavaa, ja keskustelenkin aiheesta mielelläni. Näen kirkkaasti, miten meillä lyhytterapeuteilla on paikkamme avun ja tuen tarjoamisessa. Erilaisia huolia elämän polulla on useita ja asiakaskunta on sekä hurjan laaja, että kirjava. Oma kokemukseni asiakasharjoittelussa yhdistyi usein samaan ajatukseen: jo pelkästään aito nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus auttoi asiakasta hengittämään helpommin. Monella oli kokemus, ettei ollut juurikaan saanut ymmärrystä ajatuksilleen, kunnallisen terveydenhuollon hoitoon ohjaus ei ollut onnistunut ja ystävien kanssa keskustelu oli saattanut tuntua heidän kuormittamiseltaan – joten moni oli jäänyt murheineen aivan yksin.  

Lyhytterapeutin ei ole tarkoitus hoitaa mielen sairauksia, vaan tarjota psykososiaalista keskusteluapua terapeuttisin työkaluin. Tässä olen mielestäni harjoittelun aikana onnistunut, ja tätä on mielestäni tärkeä teroittaa kaikille. Psykiatri hoitaa sairauksia ja psykoterapeutti on Valviran hyväksymä terveydenhuollon ammattilainen, jolla on psykoterapian lisäkoulutus ja jonka vastaanotto on Kelan tuen piirissä. On tärkeää erottaa nämä toisistaan, sillä lyhytterapeutit eivät ole Valviran valvonnan alla, eikä lyhytterapeuttien vastaanotolle voi saada Kelan tukea. Sitten on vielä lyhytpsykoterapian kenttä, jossa voivat työskennellä vain psykoterapeutit.

Toivon, että mekin olisimme joku päivä Valviran piirissä ja se vähentäisi sitä moraaliseettistä taakkaa, minkä alle lyhytterapeutit jäävät nyt yksin. Siihen saakka kenttä on villi länsi ja sen sotkut sen mukaisia. 
Nyt asiakas joutuu itse tekemään ison työn selvittäessään, mitkä ovat lyhytterapeutin eettiset keinot mm. erilaisten asiakastyötä liittyvien seikkojen suhteen. Silloin on myös helppo kutsua meitä puoskareiksi ja verrata vaikkapa yksisarvishoitoihin (mikä itseasiassa on monella eri tavalla ongelmallista), vaikka toimintamme työkalut ovat ratkaisukeskeisen psykoterapian piirissä kehitettyjä ja tutkittuja.
Suomen kuuluisin psykoterapeutti ja valtakunnan virallinen lohduttaja Maaret Kallio, jota itsekin syvästi ihailen, nosti tätä aihetta esille omassa somessaan jokin aika sitten. Hän pohti, kuinka terapeutti-termi on hankala hahmottaa, koska sitä käyttää niin moni yrittäjä erilaisin koulutustaustoin.
Itse uskon, että asiasta paljon ääneen puhumalla asia selviää kyllä suurelle yleisölle. Termit voivat olla sekava ja puuduttava viidakko, mutta on tärkeää tietää, että lyhytterapeutin tarjoama terapeuttinen keskusteluapu voi monin tavoin hyödyntää ja lisätä voimavarakeskeistä suhtautumista itseensä ja ympäröivään maailmaan. Se voi olla erinomainen apukeino hyvin moniin elämässä vastaan tuleviin haasteisiin. Asiansa osaava lyhytterapeutti osaa myös avata tätä omalle asiakaskunnalleen ja asiakas voi varmoin mielin tulla vastaanotolle.

Asiakasta kehottaisin rohkeasti tutustumaan terapeuttiin ja keskustelemaan näistä aiheista heti alussa. Terapeutilta saa kysyä perusteluineen, kuinka hän tietyt asiat, vaikkapa vaitiolovelvollisuuden, aikoo hoitaa, ja mistä hänen osaamiskenttänsä omasta mielestään rakentuu. Hyvä terapeutti tietää kyllä, ketä hän voi auttaa ja millä keinoin. Vastuullinen lyhytterapeutti myös ohjaa asiakkaansa eteenpäin vahvemman tuen piiriin, jos huomaa, ettei voi asiakasta riittävästi auttaa.

Mielen hyvinpitelyä. Uusia unelmia.
Toivoo Harvinaisen Hanna

Leave a Comment

Recent Comments

Ei kommentteja.